maanantai 10. maaliskuuta 2014

Phi Phi pinnanpäältä käsin

Sukelluskoulumme t-paidan selkämys muistuttaa, että 70 % maapallosta on vedenpeitossa ja vain 30 % on maata. Päätimme käyttää (lähes samassa suhteessa) päivän verran maanpäällisen Phi Phiin tutustumiseen sporttisissa merkeissä.


Lähdimme heti aamun viileydessä lenkille suuntana näköalapaikka. Reitin aluksi kuljettiin asfalttitien reunaa, mutta pian päästiin hiekkapoluille metsän uumeniin. Matkan pituus ja maaston jyrkkyys tulivat vähän yllätyksenä, mutta noin 45 minutin kipuamisen jälkeen olimme perillä.







Huipulta avautuivat hulppeat maisemat yli saarten kauas merelle asti. Ikävänä yllätyksenä kuitenkin oli se, että näköalapaikalla perittiin pääsymaksua, emmekä olleet hoksanneet ottaa mukaan yhtään rahaa. Pelastavaksi enkeliksi paikalle liihotti kuitenkin jenkkituristi, joka ystävällisesti osti meillekin liput, joten pääsimme ihailemaan maisemia kaikessa rauhassa.




Tämän kapean kannaksen yli tsunami pyyhkäisi vuonna 2004 saaden aikaan karmeaa jälkeä.





Paluumatkalla helle alkoi olla jo kova ja vesivarantomme vähissä, joten kaihoisasti katselimme hengille jätettyjä vesipulloja tienvarressa.


Suihkun ja fruit shake+hedelmäpannariaamisen jälkeen lähdimme päivän seuraavaan liikunta-aktiviteettiin eli kävellen Long Beachille. Rannalle on noin puolen tunnin kävelymatka polkuja pitkin.






Rannalla vietimme päivän kuumimmat tunnit varjosta ja tuulenvireestä nauttien.



Paluumatkan jälkeen suuntasimme vielä palauttavalle uinnille bungalow-alueemme altaaseen.


Illan monkey show keskittyi sandaalien tarrojen aukomiseen ja sulkemiseen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti