torstai 20. helmikuuta 2014

Honkkaritunnelmia

Vihdoin matkalla!

9,5 tunnin yölento flunssaisena Hongkongiin ei ollut ehkä elon auvoisin kokemus etenkään korvaparoille, joista toinen pamautti kostotoimena itsensä lukkoon seuraavaksi puoleksi vuorokaudeksi. Metropolin äänimaisemat kätkeytyivätkin osittain, mutta se saattoi olla ihan hyvä asia :)

Kun yli 7 miljoonaa ihmistä ahtautuu noin 1100 km2:n alueelle, on lopputulemana yksi maailman tiheimmin asutuimmista kaupungeista: Hongkong. Honkkari oli intensiivinen kokemus: paljon ihmisiä, paljon autoja, huimia taivasta raapivia taloja, melua ja meininkiä.

Hongkongin kiintoisa menneisyys näkyi kaupunkikuvassa vahvasti. Honkkari siirtyi Kiinalle Britannialta vasta 1997, ja muistoksi jäi mm. vasemmanpuoleinen liikenne, kaksikerroksiset bussit sekä liuta paikannimistöä.

Subtrooppisen ilmaston omaavassa kaupungissa ilmankosteus oli korkea, yli 90 %, ja kasvillisuus oli rehevän vehreää. Harmaan talven jälkeen luonnon värien näkeminen oli huumaava aistielämys, kuten myös linnunlaulun kuuleminen. Lämpöä piisasi helmikuussa parinkymmenen asteen verran.

Flunssan kourissa ei ollut mitään mahdollisuuksia edes harkita pinnan alle menoa, joten keskityimme tutustumaan metropolin antiin. Kipusimme yli 100-vuotiaalla raidekärryllä korkealle kukkulalle, The Victoria Peakille, ihastelemaan sumuisessa maisemassa majesteettisen ryhdikkäinä seisovia pilvenpiirtäjiä. Korkeimmat taloista yltävät lähes 500 metrin korkeuteen ja omaavat yli 100 kerrosta. Siihen verrattuna 15. kerroksessa sijaitsevat majapaikkamme oli lähellä maanpintaa.

Hurautimme myös perinteikkäällä Star Ferry -lautalla Hongkongin saarelta mantereen puolelle Kowlooniin. Mereltä käsin metropolin silhuetti piirtyi vaikuttavana taivaanrantaan. Illan pimetessä valomaisemat olivat hulppeat.

 Taivaanraapijoita

 Urbaaniuden huipentuma
 Metropolin keuhkorakkuloita
 Pienten ja tummien aasialaisten keskuudessa olemme kuin kalpeita jättiläisiä.
 Kaksikerrosratikat olivat uusi tuttavuus meille.

 Honkkarin saari mereltä käsin
 Meri ja valoja --> valomeri?
 Korkeimmat talot kätkeytyivät sumuverhoon.
Honkkari on ehdottomasti urbaanein paikka, jossa olemme käyneet. Seuraavaksi suuntaamme kohti meille "omempaa" ympäristöä: turkoosia merta ja maaseutua :)




4 kommenttia:

  1. I h a n a a ! Matkanne on alkanut! Kiitos blogista! Todella kiva on elää seikkailuja kanssanne!
    Hyvää matkaa kohti unelmianne! Tsemppiä ja uusia kokemuksia!
    Terveisin ja myötäeläen
    Mama & Papa :)

    VastaaPoista
  2. Ihanan tuttuja maisemia :) Matka kuume Hongkongiin iski. Pidän peukkuja, että tulisi työmatka sinnepäin lähiaikoina. Hyvää matkan jatkoa ja toivottavasti flunssa on jo vain kaukainen muisto. Terkuin Anu

    VastaaPoista
  3. Kiitos! :) Flunssa on tosiaan kaukainen muisto. Olemme paluumatkalla Honkkarissa vielä 3 päivää, jolloin ehtii saada vähän laajemman kuvan kaupungista kokonaisuutena.

    VastaaPoista