torstai 27. helmikuuta 2014

Andamaninmeren aarteita osa I

Vihdoin pääsimme kurkistamaan, miltä täällä osassa Andamaninmerta näyttää pinnan alla! Teimme retken lähisaariston sukelluskohteille ja kohteinamme olivat Koh Mae Urae, Koh Yawabon sekä Koh Sii. Sukelluskouluksi valitsimme saksalaisomisteisen Poseidonin, joka toimi todella ammattimaisesti ja luotettavasti. Myös palvelu oli mitä ystävällisintä.




Retkellä oli menoa ja meininkiä, sillä parinkymmenen hengen vapaaehtoisryhmä oli mukana tekemässä koralli-inventointia. Oli kiinnostava seurata tutkimussukeltajien toimintaa.

 Koh Sii pinnan päältä.

Sukellusten kiinnostavinta eliöstöllistä antia oli "macro staff" eli pikkueliöt, kuten merietanat. Niitä riittikin montaa sorttia. Osa näyttää herkullisilta karkeilta, joita voisi pistellä poskeensa.













Dyykkien suurimmat sulottaret olivat kuitenkin kainosti poseeraavat merihepat (common seahorse), joita näimme sekä keltaisina että ruskeina.







Kalalajisto koostui tyypillisistä riutan asukkaista.

 Bannerfish
 Grouper
 Porcupinefish (laji oli kuulema ollut esikuvana E.T.:n päätä piirrettäessä)
 Scorpionfish (aika hyvä naamioituminen, eikö?)
 Lionfish
 Longnose butterflyfish
Anemonefish

Korallejakin oli jos jonkinlaista, vaikkakin paikoin koralli oli pahasti vaurioitunutta. Tsunamin (ja ihmisen) jäljet ovat selvästi näkyvissä.




Luontoäiti oli tehnyt hienoja Aalto-vaaseja.



Myös merivuokkojen "tupet" muistuttavat oivallisia käyttötavaroita: kulhoja ja ruukkuja.






Sukellus Koh Yawabonilla oli kokemuksellisesti kiehtova. Sukelsimme noin 60 metriä pitkän tunnelin läpi (joka oli monta metriä leveä ja korkea, joten sinne ei olisi millään voinut juuttua kiinni). Tunnelin loppuosassa nousimme ilmataskuun, eli vuoren sisällä olevaan luolaan. Sinne kuului kauniisti meren tyrskyjen lyönti vuorenseinän toisella puolen. Ilmataskua kutsutaan juhlavasti katedraaliksi, ja kieltämättä siinä korkeassa ja erityislaatuisessa luolassa oli juhlallista luonnonkatedraalin tuntua.

Valoa tunnelin päässä.

Kertakaikkisen hieno eka sukelluspäivä! :)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Urheilua penkillä ja ilman

Urheilulliseen elämäntapaan Thaimaassa on omanlaiset reunaehtonsa. Päivän helle on niin musertava, että aerobista liikuntaa ei voi silloin harrastaa ilman nestehukan ja lämpöhalvauksen uhkaa. Aamun ja illan viileämmät tunnit sen sijaan voi hyödyntää myös aerobiseen liikuntaan.

Aloitimme urheilullisen elämäntavan turvallisesti penkiltä käsin adaptoituen samalla ympäristön uuteen lämpötilaan. Monet ravintolat näyttivät netin kautta olympialaisia, joten kannustimme lätkäleijonia tiiviisti niin Venäjää, Ruotsia kuin USAa vastaan. Venäjä-matsissa muut katsojat olivat lähinnä naapurimaalaisia, mutta onneksi viereisen pöydän kanadalaiset liittoutuivat kanssamme kannustamaan Suomea. Suomi-Ruotsi-ottelu oli tiivistunnelmainen. Paikalla oli runsain joukoin niin Leijonien kuin Tre Kronorien kannattajia. Lopputulos oli tuskainen, mutta onneksi seuraavan illan USA matsi toi balsamia haavoihin. Syvän yhteisöllisyyden vallitessa suomalaisturistit kannustivat omansa pronssimitaleille.

Ilman penkkiä tapahtuvaan liikuntaan ovat kuuluneet pitkät kävelylenkit, uiminen, snorkkelointi ja melominen. Myös aamujuoksulenkillä ollaan käyty vesipullo kourassa. M kävi ottamassa tuntumaa paikalliseen päälajiin Muay Thaihin eli thai-boxingiin, joka on karskia potkunyrkkeilyä. Laji eroaa länsimaiseen potkunyrkkeilyyn verrattuna siten, että myös kyynärpäiden ja polvien käyttö on sallittua.


Thai-boxing-koulu sijaitsee luonnon keskellä hiukan syrjemmässä hiekkatien päässä. Se tarjoaa myös majoitusta, joten intohimoisimmat treenaajat asustavat koululla askeettisissa olosuhteissa.
Kahden tunnin treenit pitivät sisällään kattavan alkulämmittelyn, padeihin ja säkkiin lyömistä ja potkimista, paritekniikkaa sekä loppujumpan.


Lopuksi punnerrettiin pitkään ja hartaasti. Kahden tunnin treeni yli 30 asteen lämmössä vei tehokkaasti mehut.
Opet ja oppilas treenien jälkeen :)

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Thaivaallista!!!

Thaimaan tervetulotoivotus oli lämmin, jopa kuuma. Päivisin lämpötilat kipuavat reilusti yli 30 asteen. Kuuma poliittinen tilanne sen sijaan ei ole näkynyt muutoin kuin uutiskuvissa. Krabilla on rauhaisaa ja leppoisaa. Kaukana on kavala maailma.

 Krabille tyypilliseen maisemaan kuuluvat vaihtelevat, yllättävänmalliset kalkkikivimuodostelmat.
 Luonto on muovannut omia mestarillisia taideteoksia, myös pilvenpiirtäjiä.
Loma-flow löytyy näissä maisemissa helposti. Aluksi teimme tavoite- ja suoritusorientoituneita listauksia, mitä haluamme tehdä, nähdä, kokea ja oppia, mutta nopeasti ne unohtuivat ja hetkessä eläminen otti vallan. Hyvä niin! Erään turistin t-paidassa luki osuvasti: "Life is not a job."
Otimme heti alkuun kopin vinkistä suunnata Railey beachille, joka osoittautuikin ihanaksi paikaksi lyhyen venematkan päässä.
 Raileylla kohtasimme muitakin kädellisiä.


Sukelluskoulut houkuttelevat asiakkaita. Toistaiseksi olemme pysytelleet pinnan päällä ja antaneet hengitysteiden karistaa flunssan tukkoisuudet tiehensä, mutta parin päivän päähän on ekat sukellukset varattuna.

 Yhtenä päivänä suuntasimme melomaan. Retki vei halki mangrovemetsän hienoihin tippukiviluoliin.
Luolassa tunnelma oli taianomainen, luontoäidin taidemomumentit henkeäsalpaavia, ilma viileää ja raikasta hengittää.


 Maisemat olivat reheviä, vaikka alueella ei ole satanut kuukausikaupalla.
 Matkan varralla pysähdyimme ihastelemaan 3000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia "The Big Headed Ghost" -nimisessä kalkkikiviluolassa.
 3000-vuotias mustekala! Koto-Suomen luolamaalausaiheistosta ei moista taida löytyä.

 Kyllä tällaisessa luolassa on kelvannut asustella!

 Muistona merestä luolan pohjalla ja seinämissä on paksut simpukkakerrostumat.
 Mangrovemetsän uumenissa oli kiinnostava meloa.


 Laguuniin melottiin kapeaa tunnelia pitkin.
Retken päätteeksi pääsimme vilvoittelemaan makeavetiseen lampeen, joka oli kuin satukirjasta äänimaisemaa myöten!
Vietämme ekat 10 päivää Thaimaassa Ao Nangin kylässä. Tällaiset maisemat avautuvat huoneemme parvekkeelta.

Ao Nangin lähistöllä on useita kivoja saaria ja rantoja, joille voi tehdä päiväretkiä pitkähäntäveneellä.
Tässä suuntasimme tutustumaan Podan saareen, jota kehuttiin mahtavaksi snorkkelointipaikaksi. Emme päätyneet ihan samaiseen arvioon, vaikka snorkkelointi olikin mukavaa pitkän tauon jälkeen.


Tämän rantakoiran olemme bonganneet jo monta kertaa. Se muistuttaa kovasti Khao Lakin koiraystäväämme kolmen vuoden takaa.
Thai-keittiön antimet ovat taivaallisia. Tarkoituksemme on syventyä tulevalla viikolla thai-keittiön saloihin kokkauskurssilla. Tässä ranking-listaa johtava "squid with sweet & sour sauce".
 Näkymiä Ao Nangin pääkadulta.
Seuraavaan bloggaukseen on toivottavasti luvassa myös tarinoita ja kuvia pinnan alta! :)